Uudistuvaan maankäyttö- ja rakennuslakiin sisältyy vaatimus digitaalisesta tuotetiedosta – katso webinaaritallenne aiheesta
Vastaukset webinaarissa esitettyihin kysymyksiin
Projektikohtaiset tuotteet on varmaan aika haasteellinen ajatellen tuotetietokantaa. Kohteisiin voi mennä erilaisia tuotteita muodon värin tai pinnan suhteen poikkeavia tuotteita, vaikka reseptuuri voisikin ominaisuuksien suhteen olla hiuksen hienosti erilaisia, joten mielenkiintoista kuulla, miten asia hoituu?

Jep, projektituotteiden kokonaisuus tulee olemaan haastava paketti. Aalto-yliopiston Harri Heinonen lähtee työstämään meille nyt pohjia projektituotteiden hallintaan ja työstämme asiaa eteenpäin sen pohjalta.

Vähän tarkennusta ed. kysymykseeni. Esimerkki: arkkitehti suunnittelee NCS värikartan mukaan jonkun spesiaalivärisen ja muotoisen kappaleen, jonka ominaisuudet ovat kuten standardituotteella. Pitääkö tuosta kappaleesta tehdä kaikki mahdolliset digitaaliset informaatiot järjestelmää, vaikka sitä käytetään vain kerran tässä yhdessä kohteessa?

Hyvä pointti! Vakiotuotteen ja projektuotteen raja on usein veteen piirretty viiva. Usein varmasti riittää että viitataan standardituotteeseen ja sitten projektin toteumamallissa tietyissä "kentissä" räätälöidään tietoa spesiaalivalintojen mukaan.

Miro, miten erityisesti talotekniikan roolin näet tuotetiedossa?

Hyvä kysymys. Talotekniikan tuotetieto on erityisen tärkeä huollon ja ylläpidon osalta. Etenkin jos sen liittää olosuhdehallintaan, eli tuotetieto yhdistettynä reaaliaikaiseen olosuhdehallintaan - tämä vaikuttaa suoraan asukkaan/käyttäjien mukavuuteen ja viihtyvyyteen. Aloittaisin siitä tuotetiedosta jolla on suora lisäarvopotentiaali kiinteistöliiketoimintaan.

Muutaman kerran on jo viitattu tuotteiden yksilöintiin ja perusasioiden tärkeydestä, kun tähdätään digitaaliseen tuotetietoon. Tällainen tärkeä perusasia on esim. GS1:n GTIN. Antti Peltokorpi viittasi siihen, että GTIN kaikille tuttu vaikkapa maitopurkin tunnisteena, mutta soveltuu myös hyvin rakennusalan globaaliksi tuotetunnisteeksi. Alan on tätäkin syytä yhdessä pohtia ja sopia tarkemmin soveltamista eli miten GTIN-koodia käytetään oikein rakennusalalla. Ruotsissa tätä työtä on jo tehty pitkälle ja tästä meidän Suomessakin syytä kiinnostua.

GTIN-koodi on vahva ehdokas tunnisteeksi, jonka perusteella tuotteita voitaisiin tunnistaa ja linkittää eri järjestelmien välillä. Tätä myös selvitellään kehityshankkeessa.

Onko kyseessä tavallaan vain Suomen sisäinen malli vai minkälaisia yhteneväisyyksiä tällä on muiden maiden malleihin? Hyvä olisi välttää a) monen eri maan päällekkäiset mallit, ja b) huolehtia, että myös Suomeen rakennusmateriaaleja tuovat yritykset ovat tässä mukana ja heiltä vaaditaan samat asiat.

Tärkeä huomio. Tavoitteena on, että mitään ei räätälöidä Suomi-spesifisti jos siihen ei ole erityisen hyviä perusteluja.(Onko kyseessä tavallaan vain Suomen sisäinen malli vai minkälaisia yhteneväisyyksiä tällä on muiden maiden malleihin? Hyvä olisi välttää a) monen eri maan päällekkäiset mallit, ja b) huolehtia, että myös Suomeen rakennusmateriaaleja tuovat yritykset ovat tässä mukana ja heiltä vaaditaan samat asiat.)

Toivottavasti yhdestä pienestä rakennuskappaleen digitietoon viemisestä ei tehdä liian byrokrattista ja jos yhdelle pienelle projektikappaleelle tulee iso lisätyömäärä ja aikaa vievää., Miten se tulee hinnoitella, koska ko asia lisää kustannuksia.

Lähtökohta tietysti vakiotuotteiden osalta on, että tiedot saadaan toimittajilta ja niitä voidaan hyödyntää loppukäyttäjäpäässä erilaisissa käyttötarkoituksissa helposti. Prosessi täytyy saada kevyeksi ketjun molemmissa päissä olipa tuotteita sitten paljon tai vähän. Projektituotteet tuovat tähänkin oman lukunsa.

Sekö ei riitä, että toimittajan tietojärjestelmässä on tieto mikä ikkuna tuli ja meni milläkin kellonlyömällä tuotannosta läpi ja asennettiin paikalleen? Äkkiseltään kuulostaa todella raskaalta järjestelmältä nostaa pystyyn palikoiden liveseuranta.

Työmaiden reaaliaikaisen tilanneseurannan menetelmät kehittyy kovaa vauhtia. Pääurakoitsijat kehittävät näitä yhdessä teknologiatoimijoiden kanssa. Yksi idea olisi liittää tuotetoimitusten seuraantaa tähän, JOS voidaan tehdä kustannustehokkaasti.

Rakennusteollisuuden kannattaa tehdä bechmarkingia muun teollisuuden alojen kanssa. Tuotteistaminen, tuotetiedonhallinta, tuotteeseen liittyvä liiketoimintatiedonhallinta, masterdatan hallinta, integroidut liiketoimintaprosessit ja niiden tietojärjestelmät ovat pitkälle kehittyneitä toimintamalleja. Niitä ei kannattaisi keksiä uudelleen rakennusteollisuuteen vaan soveltaa jo olemassa olevia ratkaisuja ja kehittää niitä edelleen.

Kyllä! Ideoita hyvistä benchmarkattavista aloista otetaan vastaan.

Kun teollisuus kehittää koko ajan parantavia toimenpiteitä sekä tuotteen ominaisuuksiin, että valmistuksen prosesseihin. Pitääkö joka muutoksen jälkeen tehdä uusi EPD, josta Rakennustieto velottaa ja EPD:N tekijä velottaa. Näille muutoksille pitäisi saada kyllä jonkinlainen pienempi hinnoittelumekanismi. Ei voi olla niin, että materiaalivalmistaja maksaa tuhansia euroja joka muutoksen jälkeen, joka tähtää ilmastovaikutuksiltaan parempaan tulokseen. Mitä Rakennustieto ja ko laillistetut EPD dokumenttejä vastaavat yritykset vastaavat tähän?

EPD on julkaisuhetkestään voimassa 5 vuotta ja kyllä, jos tuotteeseen tulee oleellisia parannuksia, joista haluaa kertoa, käytännössä pitää tehdä uusi, verifioitu EPD. Tulevaisuudessa pyrimme siihen, että EPD:n tekeminen helpottuisi ja yksinkertaistuisi ja sitä myöten hintakin laskisi. Markkinoilla on jo työkaluja, jotka nopeuttavat EPD:den tekoa.

MRL asettaa laskenta-ajaksi 50 vuotta. Jos rakennuttaja asettaa tekniseksi käyttöiäksi 100 vuotta, käytetäänkö silloin laskenta-aikana 100 vuotta?

Tämän hetkisen tiedon mukaan jos tavoitekäyttöikää on käytetty suunnittelun lähtökohtana, sitä voi myös käyttää ilmastoselvityksen laskennassa.

Mitä jo rakennuksen käyttöiäksi suunnitellaan 100 vuotta? Saako hyötyä hiilijalanjälkilaskentaan?

Tämän hetkisen tiedon mukaan jos tavoitekäyttöikää on käytetty suunnittelun lähtökohtana, sitä voi myös käyttää ilmastoselvityksen laskennassa eli hiilijalanjäljestä tulee pienempi per vuosi. Mutta toki sadalle vuodelle tulee enemmän energiankulutsta + osien tms. vaihtoja kuin 50 vuodelle.

Miten hiilijalanjäljen laskennan perusteella markkinointiviestinnässä julkaistut päästötiedot saataisiin keskenään nykyistä paremmin vertailukelpoisiksi niin, että myös laskentaan sisällytetyt elinkaaren vaiheet julkaistaisiin?

Hyvä kysymys! Yksi ratkaisu voisi olla käyttää jotain ympäristösertifikaattia ja kertoa, että esimerkiksi tämän kohteen hiilijalanjälki on laskettu esim. RTS-ympäristöluokituksen mukaisesti. Mutta tavalliselle kuluttajalle esim A-moduulien vertailu voi olla hämmentävää.

Toivottavasti tilaajat ovat valmiita maksamaan tästä digitalisoinnista aiheutuvat lisäkustannukset. Toimialasta riippuen lisähinnan saaminen esim. valtakunnallisilta rakennusliikkeiltä on vähintäänkin haastavaa!

Kustannukset pyritään tasaamaan ketjun eri vaiheisiin. Kuitenkin pitää myös huomioida, että tästä digitalisoitumisesta tulee myös suoria säästöjä kaikille tuotetiedon kanssa toimiville toimijoille.

Oletteko sitä mieltä että jos EPD hajettu esim. EPD Norjasta EPD koskee vain Norjassa?

Kyllä norjalainen EPD on käyttökelpoinen Suomessa mutta rakennustason laskentaa varten esimerkiksi kuljetusmatkat pitää arvioida suomalsielle työmaalle. Eri mailla on tällä hetkellä hiukan eri vaatimuksia esimerkiksi puuhun liittyen.

Onkohan tämän projektin aikataulu realistinen? Kuvissa vilahti että rakennuslupiin pitää saada vuoteen 2025 hiilijalanjälki

Tämä tulee kiletämättä vaatimaan koko alalta ketteryyttä ja kouluttautumista. Ympäristöministeriön aikataulu on sinänsä selkeästi ilmaistu.

Valaisimen elinikä on 25.000-50.000 tuntia ei 50 vuotta, miten tällainen huomioidaan?

Ilmastoselvityksen laskentaohjeissa kerrotaan, miten huoltovälit ja tuotteiden vaihdot pitää ottaa huomioon rakennuksen elinkaaren aikana. Eli elinkaaren hiilijalanjälkeä laskettaessa otetaan huomioon, että lamppuja pitää vaihtaa tietyn väliajoin.

Ainut asia mikä tässä riepoo todella on että ajatus taustalla on erittäin hyvä mutta loppupeleissä maksulapun maksaja on tavarantoimittaja. Se että tämä saataisiin läpi isosti on luoda tavarantoimittajille tästä joku kannuste, hyöty tai etu siitä, että heidän tuotteensa sieltä tietokannasta löytyy. Nyt hyötyy RT liiketoiminnallisesti ja laskun maksaja on tavarantoimittaja. Skanska vaatii, RT vaatii. Tehdään tästä tavarantoimittajille konkreettinen hyöty, ei pelkkä tuhansien eurojen kuluerä.

Kustannukset pyritään tasaamaan ketjun eri vaiheisiin. Kuitenkin pitää myös huomioida, että tästä digitalisoitumisesta tulee myös suoria säästöjä kaikille tuotetiedon kanssa toimiville toimijoille - myös tavarantoimittajille. Uskon, että tässä päästään kyllä lopputulokseen, jossa kaikki voittavat.

Tietomallien ja mm. tuotetietojen "luovuttamiseen" liittyvää keskustelua tarvitaan lisää, on hivenen hupaisaa olettaa että fyysisen tuotteen, esim kerrostalon, rakentaja luovuttaisi fyysiseen rakennukseen liittyvän tietomallin ilmaiseksi. Tällä hetkellä asiakas maksaa fyysisestä tuotteesta ja ainakin osin oletetaan että tietomalli "luovutetaan" asiakkaalle. Ajatus voisi olla toisinkin päin - asiakas ostaa rakennuksen tietomallin ja saa sen toimittamisen ja laskutuksen ohella hänelle "luovutetaan" fyysinen tuote ilmaiseksi. Vrt. autoteollisuus, jos ostat bemarin et saa asiakkaana sen digikaksosta millään hinnalla itsellesi, se on myynnissä vain yritysoston tapauksessa. Tämä osa keskustelua mietityttää itseäni eniten liittyen rakennusteollisuudessa nyt käytyyn keskusteluun tietomalleista ja digikaksosista.

Tämä on tärkeä näkökulma, jota tulee myös käydä läpi hankkeen aikana.

Kaikessa tiedon tuottamisessa pitäisi huomioida aito tarve, josta tiedon hyödyntäjä on valmis maksamaan.  Tästä esimerkkinä EPD, jonka valtavasta tietomassasta hyödynnetään käytännössä vain co2-päästö.

Tämä on aivan totta ja ns. "GWP-EPD:n" mahdollisuuksia, etuja ja haittoja kartoitetaan täällä Rakennustiedossa.(Kaikessa tiedon tuottamisessa pitäisi huomioida aito tarve, josta tiedon hyödyntäjä on valmis maksamaan.

Suunnittelun ja urakoinnin kannalta on jo hyvinkin strukturoitua ja standardisoitua tuotetietoa (perustietoa ja ETIM-teknistä tietoa) LVI ja sähkötuotteista, ei kai nyt haeta jotain kolmatta pyörää kun rakennustuotteet voisi kulkea saman kaavan mukaan.

Ennen kuin teknisiä tietokenttiä lähdetään laajemmin avaamaan, käännetään kyllä jokainen kivi sen osalta, josko jostakin olisi löydettävissä jotakin valmista. Myös ETIMin hyödyntäminen käydään läpi. Eli pyritään välkttämään pyörän keksiminen uudestaan.

S-G:n esityksen herättämä kysymys: Onko suunniteltu tapaa, jolla mahdollistettaisiin pienten / pienehköjen toimittajien mahdollisuus pysyä mukana? Onko tarvetta luoda ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat tiedon kehittämiseen tarvittavaan muotoon pienemminkin resurssein. Lienee kriittistä mm. uusia ratkaisuja tekeville erikoistuneille / pienille toimijoille alkuvaiheessa.

Eri tuottajat voi yhdessä tehdä ns. ryhmä EPD:n eli jos moni pienempi tuottaja tekee samanlaista tuotetta, he voivat hakea yhdessä tälle tuotteelle EPD:n ja siten saada kustannuksia pienemmäksi. Mutta isompi kysymys, on miten saadaan laskentaa automatisoitua ja siten edullisemmaksi ja verifiointiin kilpailua

Eli luville haetut rakenteet ja niiden hyväksytyt hiilijalanjäljet, jotka poikkeavat toteutuneisiin rakenteisiin nähden, kun materiaalikerroksia on korvattu vaihtoehtoisella tuotteella esivalmistetuissa tuotteissa tai työmaa aikaisissa ratkaisuissa?

Laskelma pitää tehdä myös toteutuneille ratkaisuille.(Kuinka huomioidaan hiilijalanjälki ja EPD laskentojen osalla korvaavat tuotteet)

RT: Onko mahdollista luoda geneerinen "RT kipsilevy 1" ja sitä vastaavat tuotteet? Näin detaljeihin voisi tyypittää "RT Kipsilevy 1" ja sitten urakoitsija voisi valita mieleisen sitä vastaavista?

Tätä pitäisi pohtia. Lähtökohtana tähän asti ollut, että tulevaisuudessa suunnittelija määrittäisi kriittiset tekniset ominaisuudet, joiden perusteella valittaisiin soveltuva tuote.

Tällaiseen geneeriseen "RT-kipsilevy 1" hiijalanjälkitiedot saataisiin sitten YM:n co2data -tietokannasta yhdistettyä.

Maksaako palveluun liittyminen miten paljon?

Riippuu tuotteiden määrästä. Meidän myyjät tuntevat tämän asian tarkemmin. Jos sopii, niin voivat olla yhteydessä :)

Miten epäkelvot tuotteet näkyvät tuotekelpoisuuslomakkeella? nehän ovat hankkeen kannalta kaikkein  "tärkeimpiä"

Käytännössä ne näkyvät merkinnällä "Tuotekelpoisuutta ei ole hyväksytty"

Saa haastaa ja ampua alas: Tuossa joku sanoi, että jos saataisiin kaikki tuotetieto tuonne, säästyisi toimijoilla paljon aikaa. Toisin sanoen tuotevalmistajat tuottaa tiedon ja maksaa RT: tietokannassa olosta, jotta ketjussa eteenpäin muilla säästyisi kustannuksia. Kärjistys, mutta eikö tämä vähän karkeasti nän mene? Pitäisikö siis olla valtiorahoitteinen (kun YM:kin tässä mukana) vai pitäisikö tiedon käyttäjien maksaa tiedon tuottajille?"

Kustannukset pyritään tasaamaan ketjun eri vaiheisiin. Kuitenkin pitää myös huomioida, että tästä digitalisoitumisesta tulee myös suoria säästöjä kaikille tuotetiedon kanssa toimiville toimijoille - myös tavarantoimittajille. Uskon, että tässä päästään kyllä lopputulokseen, jossa kaikki voittavat.

Onko tehty mitään selvitystä, että kuinka paljon tälläinen tietokanta "säästää aikaa / kustannuksia", kun ylimääräiset työvaiheet jää pois?

Tarkkoja lukuja ei ole, mutta niitäkin on nyt syytä selvittää. Se helpottaisi myös asiasta viestimistä.

Digitalisaation näkökulmasta olellista lienee tiedon rakenne eli koneluettavuus ja muokattavuus, jotta tietoa voidaan käyttää erilaisten alustojen kautta. On selvää, ettei yksi alusta pysty palvelemaan kaikkia - ei kaikkia urakoitsijoita eikä kaikkia rakennuttajia, käyttäistä puhumattkaan. Ei millään alalla, eikä myös rakennusalalla. Hankemuodot monipuolistuvat, hankkeidet koot vaihtelevat entistä enemmän ja osapuolten osaaminen myös vaihtelee.

Asia on juuri näin. Ensimmäinen asia on, että tieto on saatavissa koneluettavassa muodossa. Sen päälle voidaan rakentaa monenlaisia palveluita erilaisiin käyttötarkoituksiin. Ja varmaa on, että myös muut kuin Rakennustieto näitä palveluita tulevat rakentamaan.

Voitaisiinko tuotetieto hinnoitella, eli tuottajat lisäävät tuotehintaan tuotetietomaksun, eli vähän samaan tapaan kuin lavamaksu?

Tämäkin näkökulma on syytä käydä läpi ja pohtia.

Miten tuontituotteet saataisiin riittävän kattavasti tuotetietoon?

Niitäkään ei ole jätetty tämän hankkeen ulkopuolelle, mutta vaativat hieman erilaista lähetymistapaa. Tämä on yksi syy minkä takia esim. ETIM-luokittelu tulee perata tarkoin teknisten ominaisuuksien hallinnan yhteydessä.

Tukkuliike RT tuotetiedossa, kun tuotteet eri valmistajilta. Kuka tarjoaa tuotteet, itse vai ulkomainen valmistaja?

Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia.